AUKIOLOAJAT MA-PE 10-18 LA 10-15 SU 11-15 ...JA AINA KUN OVI ON AUKI!KUNINKAANKATU 26, 26100 RAUMA (kartta)050-3666 674 (puoti) / 050-4544 500 tero@ruokapuotilumo.fi

Jamin teeblogi osa I

Tee eli teepensaan (Camellia sinensis ja Camellia Assamica) lehdistä uutettava juoma, on maailman toiseksi suosituin juoma veden jälkeen. Teepuun kahdesta eri lajikkeesta löytyy noin 400 eri laatua ja suurin osa niistä kasvaa Kiinassa. Teetä on juotu jo reilut pari tuhatta vuotta, joten luonnollisesti teen muodot ovat ajan saatossa muuttuneet. Tee yleistyi Kiinassa 600-luvulla teelehtien höyrytyksen myötä. Tämä toimenpide vähentää juoman kitkerää makua.

Kiinassa länsimaissa suosittua ”mustaa teetä” teetä kutsutaan Kiinassa sen värin mukaisesti punaiseksi teeksi (Hongcha), sillä tumma tee (Heicha) tarkoittaa Kiinassa karkeaa teekakkua tai teetiiltä, jotka ovat peruja teen alkuajoilta ennen höyrytyksen keksimistä. Länsimaissa musta tee on ollut oikeastaan aina suosituin teelajike. Syynä saattaa olla se, että tee on täysin hapettunutta eli teenlehdistä on poistunut niiden luontainen kitkeryys. Tunnetummat teelajikkeet lienevät brittien suosima intialainen Darjeeling, samassa maassa kasvatettavat Assam ja Nilgiri, kiinalaiset Yunnan ja Keemun sekä Sri lankalainen Ceylon.

Mansikalla ja shampanjalla maustettua mustaa luomuteetä auringonkukkien ja ruiskaunokkien kera.

Teelaadut

Sinivihreään teehen (Qincha) kuuluu kaksi pääryhmää: Oolong ja Pouchong teet. Qingchan alkukäsittelyprosessi on muutoin samanlainen kuin mustan teen, mutta hapetus lopetetaan, kun se on saavuttanut tietyn pisteen. Qinchan sanotaan olevan puolihapettunutta, mutta todellisuudessa aste vaihtelee 10 -70 prosenttiin. Oolong on länsimaissa melko harvinaista. Teelaatua tuottavat ainoastaan Kiina ja Taiwan.

Vihreä tee (Lucha) oli kaiken alku. Ensimmäiset teet olivat juuri jonkinlaista vihreää teetä. Vihreää teetä ei ole lainkaan hapetettu, joten siinä on teelehdille ominainen kitkerä maku. Erityisesti vihreän teen on tutkittu olevan terveellistä ja se on erityisen suosittua Kiinassa ja Japanissa

Valkoinen tee (Baicha) on teelajikkeista nuorin; se kehiteltiin vasta 1700-luvun lopulla. Valkoiseen teehen ei käytetä, kuin teepensaan yläosan kärkilehtiä ja nuppuja. Nimitys tuleekin nuppuja ja kärkilehtiä peittävästä vaaleasta nukasta. Teen alkukäsittelyprosessi on erilainen kuin esimerkiksi mustan teen. Valkoisen teen annetaan olla ulkotiloissa, jolloin teelehdet lakastuvat ja kuivuvat sekä hapettuvat luonnollisesti

Keltainen tee (Huangcha) on teelaaduista harvinaisin lännessä. Tee valmistetaan siten, että teelehdet paahdetaan kevyesti heti, kun ne on kerätty. Tämän jälkeen lehdet kääritään paperiin, jonka jälkeen ne laitetaan laatikkoihin hapettomaan tilaan. Pimeässä lehdet saavat värinsä, joka vaihtelee keltaisesta keltaruskeaan. Teen tuottajamaita ovat Kiina ja Taiwan.

Pu-er on Kiinasta tuleva tee, josta on saatavilla lähes 200 eri lajiketta niin tummana, vihreänä kuin valkoisenakin. Tee on saanut nimensä sen Pu-erin kaupungin mukaan, joka sijaitsee, Yunnanissa, Lounais-Kiinassa. Pu-er on siitä poikkeava tee, että mitä vanhemmaksi teetä varastoidaan oikeissa olosuhteissa. Hintavimmat teet ovat kymmeniä vuosia vanhoja, kuten hyvät viinit. Pu-eria myydään paitsi irtoteenä, myös tiilenä sekä kakkuina. Pu-erin arvostuksesta kertoo jotakin, myös se, että sitä on aikanaan nimitetty ”keisarin teeksi”.

Laadukkaan vihreän teen antioksidantit ja flavonoidit suojaavat elimistöä hapettumisreaktioilta.

Haudukkeet

Nykyisin teen rinnalle on tullut monenlaisia haudukkeita, jotka eivät sisälle lainkaan teetä. Tunnetuimmat lienevät Etelä-Amerikassa suosittu juoma Mate, joka uutetaan Matepuun lehdistä sekä samalta alueelta peräisin oleva Lapacho-hauduke jota valmistetaan kyseisen puun kuorista. Afrikkaiset Rooibos ja Honeybush-haudukkeet ovat myös suosittuja, sillä juomat eivät sisällä lainkaan kofeiinia. Myös erilaiset yrttihaudukkeet ovat suosittuja.

Lähteet: Suvilehto, Pirjo 2006 Teehetki

Nihtinen, Pekka 2004 Kiinalainen teekirja

Nordqvist, Sirpa 2014 Teekirja: tee hetkestä elämys